Päiväkirjan kirjoittaminen-lempeä hetki itsesi kanssa

Päiväkirjan kirjoittaminen, Lempeä hetki itsesi kanssa

 -mitä kaikkea voitkaan kirjoittaa?

Olen pitänyt päiväkirjaa vuodesta 1990. Olin silloin peruskouluikäinen. Kirjoitin jo runoja johonkin vanhaan ruutuvihkoon toisella luokalla.

Alkuun kirjoittaminen oli päivien sisältöä koulusta ja ihastumisista poikiin. Ne kirjoitettiin vuosikalenteriin. Murrosiän vuosissa aloin kirjoittaa päiväkirjoja ihan kirjoituskirjoihin ja edelleen runoja, niitä kertyi päiväkirjojen sivuille sydämien kera, milloin sydämet olivat rikki ja milloin ihastuksista punaisina.

Vuosien varrella, iän karttuessa kirjoittaminen on muuttunut. Nyt olen jo pitkään useiden vuosien ajan tehnyt aamukirjoituksia. Herätessäni keitän kupin kahvia ja sytytän kynttilöitä palamaan, varsinkin pimeän aikaan. Kirjoitan ihan fiilispohjalta, miltä itsestäni milloinkin tuntuu. En ajattele ovatko lauseet oikein tai onko kirjoitus selvää. En korjaa kirjoitusvirheitä. En mieti pilkkuja enkä isoja alkukirjaimia. Tärkeintä on antaa kirjoituksen tulla vapaasti itsestäni. Kirjoitan myös itseni lisäksi lasten kasvuun ja perheen elämäntapahtumiin liittyviä juttuja ja näin ne säilyvät siellä kirjoissa ja kansissa vuosienkin päästä.

Olen kirjoittanut myös erikseen ihan kiitollisuus päiväkirjaa. Tein sitä säännöllisesti vuoden verran. Joka ilta mietin kolme asiaa, joista olin kiitollinen. Asioiden ei tarvitse olla isoja juttuja ja joinakin huonoina päivinä en saanut sitä kolmea aihetta. Usein myös samat asiat olivat kiitollisuuden tuojia useampina päivinä peräkkäin. Kiitollisuuden pohtiminen todella toi elämään tyytyväisyyttä, suosittelen kokeilemaan!

Kirjoittaminen ylipäätään tuo hyvää ja rentouttavaa oloa. Itse olen useasti ollut helpottunut, kun olen saanut jonkin murheen/huolen tai stressin kirjoitettua paperille ja voin tarkastella sitä asiaa silmieni edessä, voin pysähtyä sen äärelle ja kuunnella tuntemuksia asian suhteen tai sitten olen saanut purkaa kiukkuni ja vihani kirjoittamalla. Näen myös konkreettisesti asian edessäni ja se on tuonut selkeyttä jonkin ongelman parissa. Kirjoitus on minulle kuin ystävä, jolle purkaa huolia ja kertoa iloja. Olen siinä itseni kanssa ja ystävähän olen itselleni koko elämäni ajan, tämä on pisin ihmissuhteeni. Kirjoitus on itselleni ollut jo pitkään terapeuttista. Kehitän ja analysoin siinä tarkastellen ominaisuuksiani. Kirjoittaminen on myös ihanien asioiden ylös laittamista. Asioista sekä tapahtumista tulee saman tien muistoja, jotka pysyvät tallessa, vaikka muisti huononeekin iän myötä.

Minulla taitaa olla menossa nyt 35. kirjoituskirja. Se tuntuu ihanalta ja erikoiseltakin, kun elämäni on niissä kirjoissa. Voin aina palata lukemaan jonkin elämän vaiheen kohdan tai tapahtuman tai sitten annan kirjojen olla vain hyllyssä.

Itselleni on ollut myös tärkeää löytää erilaisia päiväkirjoja, kahta samanlaista minulla ei ole. Mietin aina kirjoituskirjaa ostaessa, onko tämän kirjan kannet sellaiset, jotka sopisivat juuri tuleviin päiviin, kuukausiin ja vuosiin. Rakastan kauniita kirjoitus kirjoja! Myös kirjan sivut ovat välillä olleet tärkeitä. Itselläni on ollut sivuja, jossa on ruutuja, viivoja ja ihan tyhjää valkoista. Tämäkin on varmasti jokaiselle oma asia mistä tykkää.

Mitä kaikkea sitten voikaan päiväkirjaan kirjoittaa ja miten?

Kirjoituksen säännöllisyys, on jokaisen oma asia. Toiset haluavat laittaa joka päivä jotain mietettä ylös ja toiset kirjoittavat, kun siltä tuntuu ja ehtivät. Paineita ja suoritusta siitä ei kannata itselle tehdä. Silloin se menettää sen hyvänolon ja mieleisen tekemisen tunteen, joka mielestäni kirjoittamiseen ja päiväkirjoihin kuuluu.

Aiheet, mitä ikinä haluatkin kirjoittaa. Se voi olla juuri arjen tapahtumia, juhlahetkiä, omia tunteita, unia, kiitollisuuksia, lasten elämään liittyviä juttuja, työasioita, parisuhteen asiat, unelmia ja haaveita, säätilat, runoja, viikon parhaat palat.

Tekstin pituus, jokainen päivä on erilainen ja motivaatio kirjoittaa on vaihtelevaa. Välillä voi olla vaikeaa saada lausettakin paperille ja välillä tulee asiaa useampi sivu. Itse määrität, mikä pituus olisi sinulle sopiva. Älä tunne pettymystä, jos kirjoitus ei aina kulje ja tekstiä ei tule.

Ajankohta, silloin kun on aikaa. Itselläni aamut ovat ihan parasta aikaa. Silloin olen parhaiten läsnä itselleni ja levännyt yön jälkeen, kotini on hiljainen, kun muut perheen jäsenet nukkuvat. Tämä on hyvin henkilökohtainen asia. Kirjoita päiväkirjaa itsellesi sopivana aikana. Itse tosiaan kirjoitin taas sitten iltaisin kiitollisuuden aiheet. Se tuntui sopivalta juuri ennen nukkumaan menoa. Se rauhoitti myös nukkumaan asettumista. Sain kiitollisena alkaa joka ilta nukkumaan.

Mielentila, itse kirjoitan kaikissa mielentiloissa. Välillä elämän ilo ja tyytyväisyys laittaa kynää liikkeelle hyvinkin ahkerasti ja sitten välillä tulee hyvinkin tiukkaa tekstiä, kun puran kiukkuni paperille. Kirjoita kaikenlaisissa mielentiloissa, silloin tulee aito arki sinulle kirjoihin.

Päivämäärä ja vuosi, ne ovat tärkeitä merkitä kirjaan.

 

Toivon, että olet saanut inspiraation aloittaa kirjoittamaan itsellesi päiväkirjaa. Sisällön määrität sinä itse. Suosittelen todella lämpimästi ja lempeästi sinulle pysähtymistä kirjoituskirjan pariin ja olla rauhassa omien ajatuksien ja tunteiden kanssa.

Kiitos, kun luit blogini, se on minulle tärkeää!

Lempein terveisin,

Elina