Mielen flipperin kukistaminen

Olin pitkään ollut stressaantunut töissä ja vaikka jotkin stressin aiheuttajat oli helppo nimetä tuntui, että ne eivät ole kaikki mikä itseä nyt stressaa, vaan oli jotain epämääräistä, josta en oikein saanut kiinni. Oli helppo valittaa siitä miten päivät kuluivat palavereissa, työ oli pirstaleista, jatkuvat keskeytykset vaikeuttivat keskittymiskykyä, kaikki työ oli reaktiivista, työtä lisättiin jo ennestään täyden työkuorman päälle. Kuulostaa toki stressaavalta ja kuormittavalta, mutta oli myös raskasta päivästä toiseen kulkea sen epämääräisen tunteen kanssa. Mietin, onko mitään edes jotain pientä jolla voisin päiviäni helpottaa. Olin jo ottanut käyttöön priorisoinnin, varasin kalentereista blokkeja keskittymistä vaativalle työlle, tein pieniä kävelylenkkejä kesken työpäivän yleensä lounastauon yhteydessä. Tuntui, että eivät nämäkään oloa poistaneet. Ehkä vähän helpottivat, mutta eivät poistaneet.

Yhtenä päivänä päätin hiljaisena iltapäivänä, että nyt istun alas, hengittelen ja selvitän tämän päässä pyörivän epämääräisen negatiivisen kuorman. Jotain on nyt tehtävä. Istuin tyynyn päälle lattialle ja aloin rauhassa hengitellä. Työhön liittyvät ajatukset sinkoilivat päässäni. Siellä sinkoilivat myös ajatukset siitä mitä söisimme päivälliseksi sekä muistaisinko pestä urheiluvaatteet valmiiksi ennen treenejä. Yritin työntää mielestäni pois kaiken muun kuin työasiat. Hengitin rauhallisemmin ja syvemmin. Neljä sisään, neljä ulos. Neljä sisään, neljä ulos. Ajatukset sinkoilivat, en saanut oikein mistään kiinni. Mikään asia ei alkanut nousta toisen yläpuolelle tai tärkeämmäksi. Pääni oli kuin flipperi. Mietin, että jos tämä istuminen ja keskittyminen ei auta, niin mikä auttaisi. Tuntui luontevalta ottaa kynä ja paperia käteen ja alkaa kirjoittamaan ylös kaikki itseä rasittavat asiat.

Etsin kynän ja paperin. En halunnut kirjoittaa päiväkirjaani, sillä tämä olisi täysin epämääräistä tekstiä, jonka ei ole tarkoitus jäädä talteen mihinkään. Aloin kirjoittamaan konkreettisia asioita työssä mitkä itseäni harmittivat juuri siinä hetkessä. En yleisiä isoja rakenteissa olevia ongelmia, vaan nimesin tietyt sähköpostikeskustelut, työkalut, henkilöt, projektit, jotka siinä hetkessä olivat pinnalla mielessäni. 

Sitä mukaa, kun kirjoitin asioita ylös, ne tietyssä mielessä poistuivat mielestäni. Minun ei tarvinnut enää muistaa sitä, vaan nyt se oli paperilla muistissa. Kirjoitin kunnes jokainen harmittava asia oli paperilla. Sen jälkeen aloin miettiä asia kerrallaan, mitä minä tälle konkreettiselle asialle voin tehdä. Huomasin, että monet näistä asioista olivat sellaisia, että en itse voi niille yhtään mitään. Minulla ei ole osaa eikä arpaa siihen miten asia etenee tai mikä on lopputulema. Asiat olivat kuitenkin jääneet mieleeni pyörimään ja syömään energiaani. Ne veivät paljon energiaa kaikista päivistäni ja tuntui, että mikään ei ollut hyvin. Niihin asioihin riitti siis asenteen muutos: en voi tälle mitään, en anna sen syödä energiaani.

En tarkoita, että tämän harjoituksen jälkeen yhtäkkiä kaikki oli helppoa ja ihanaa töissä. Mutta tämän jälkeen mieli oli taas hetken tyhjempi ja olin saanut kokonaan siirrettyä osan asioista rasittamasta mieltä. Lisäksi tunnistin ne asiat, joille voin tehdä jotakin. Kirjasinkin itselleni paperille, että mitä aion seuraavaksi näille asioille tehdä. Sekin tuntui helpottavalta, kun oli selvä ratkaisu, että mikä on seuraava pieni askel kyseisen asian suhteen. Moni asia on edelleen kesken, mutta ainakaan ne eivät rasita mieltäni enää samalla lailla kuin aiemmin.

Miten sinä saat epämääräisen olon kaikkoamaan tai vähenemään?

-Tanja